4`33``

Kun aikoinani aloin opetella kitaran soittoa, en aavistanut päätyväni tilanteeseen, missä nyt olen. Kotitarpeiksi olen soitellut ihan mukiinmenevästi omasta mielestäni ja joitakin fanittamieni kitaristien (esim. Jeff Beck, Jimmy Page ja David Gilmour) tyylejä ja sooloja on tullut opeteltua vaihtelevalla menestyksellä. Omaksi iloksi tietysti ensi sijassa (muiden ilosta ei ole juurikaan ollut havaintoja). Mutta nyt, nyt päätin tarttua vaikeimmasta vaikeimpaan haasteeseen, jonka ajattelin olevan tällaiselle harrastelijalle mahdoton toteuttaa. Mutta kun ei ole mitään menetettävää, ei auta kuin astua lohikäärmeen kitaan, tarttua härkää sarvista jne! Kyseessä on musiikkikappale, jota monet ovat enemmän tai vähemmän onnistuneesti yrittäneet esittää. Kappaleesta, joka alunperin on sävelletty pianolle löytyy lukuisia pianoversioita esim. youtubesta, mutta toki löytyy esim. orkesterisovituksia ja olen kuullut joidenkin kuorojenkin sitä treenanneen. Esim. Frank Zappalta löytyy kappaleesta yllättäen pianopainotteinen esitys (mielestäni paras versio kaikista). Kaiken kukkuraksi ja ehkä kaikkien yllätykseksi George Martin tarjosi aikoinaan kappaletta The Beatlesille, mutta pitkän harkinnan jälkeen yhtye kieltäytyi koskemasta kappaleeseen, koska fabfour koki nuotinlukutaitonsa olevan täysin riittämätön tämän teoksen ymmärtämiseen ja sovittamiseen. Tästä kappaleesta kuulee silloin tällöin kaikuja erinäisissä yhteyksissä, joskus ihan vain muutaman sekunnin pätkiä, mutta harjaantunut kuulija tunnistaa oitis näiden pätkien alkuperän. Onko kyse plagiaatista, on aina hyvin tulkinnanvaraista. Uskon, että tällaisten yleensä korkeintaan vain muutaman tahdin mittaisten kopiointien käyttö on tehty joko alitajuisesti tai halusta osoittaa suurta kunnioitusta kappaleen säveltäjää kohtaan (sen olisi toki voinut todeta ja välttyä kiusallisilta paheksunnoilta tai jopa käräjöinneiltä). Kun tästä kappaleesta puhutaan, puhutaan koko musiikkimaailmaa 1950-luvun alkupuolella järisyttänyt ja sitä ehkä eniten muuttanut ja modernille musiikille yhden selvän kiintopisteen, jopa uuden lähtökohdan antanut teos. Sen merkitys aivan toisella tasolla kuin vaikka rock´n´roll, Beatles, reggae, rap jne. jne., sillä kaikkien näiden merkitys musiikillisen ilmaisun kehittäjänä on kuin pieru Saharassa tai hyttysen ininä korvissa tähän kyseiseen yksittäiseen kappaleeseen verrattuna. Pitemmittä (!) puheitta on aika esitellä esitellä tämä kuuluisa kappale. Se on John Cagen 4´33". Ymmärtänette, minkälaisen kuilun reunalla seison uskaltautuessani tarttua tähän kappaleeseen - kitaralla - varsinkin kun tähän ei löydy kitarasovitusta mistään. Suhtaudun siten suurella nöyryydellä tähän haasteeseen. Kuitenkin ajattelen, että elämän ollessa jo ehtoopuolella, on uskallettava nousta häpeän tuolle puolen ja kuunneltava sydämen ääntä. Jotta viimeiset sanat kuolinvuoteella eivät olisi: "tärkein asia, mikä jäi elämässä tekemättä, oli John Cagen 4´33":n soittaminen!" Videolla nähävä ja kuultava esitys on vajavainen ja täynnä virheitä, eikä tee missään nimessä täyttä oikeutta alkuperäiselle, mutta olen silti tyytyväinen omaan rohkeuteeni. Monet asiat tuntuvat tämän jälkeen mitättömän pieniltä ja merkityksettömiltä. Voisin jopa todeta varovasti, että elämäni on saanut lopultakin merkityksen! Toivon, että ette arvioi tai varsinkaan tuomitse esitystäni pelkän lopputuloksen perusteella vaan arvostatte sitä paneutumista ja tahdon lujuutta, mitä esityksen hiominen tuohon kuntoon on vaatinut. Jälkikaneetti: Voi olla, että parantelen esitystäni vielä, jos jaksan harjoitella määrätietoisesti ja saatanpa innostua lisäämään joitakin instrumentteja... luovuus on rajaton voimavara ja kun on alkuun päässyt, niin...! PS. Nuotit tähän kappleeseen (kitarasovitus) olen saanut hankittua aika vaivalloisilla ja ehkä jopa kyseenalaisilla keinoilla (laillisilla kuitenkin) ja näitä nuotteja on minulta saatavissa (kohtuullista korvausta vastaan toki! 

Oman esitykseni voit kuunnella ja katsoa täältä.